Masennus on yleinen sairaus, jonka yhteydessä esiintyy sekä fyysisiä että tunne-elämään ja kognitiiviseen toimintakykyyn liittyviä oireita.¹ Nämä oireet vaikuttavat päivittäiseen elämään. Masennusta sairastavat eivät välttämättä pysty enää hallitsemaan mielialojaan tai tunteitaan ja ovat melkein koko ajan alakuloisia. Siksi heidän voi olla vaikea säilyttää työpaikkansa, jatkaa opiskelua ja/tai pitää yllä perhe-elämää tai yhteyksiä muihin ihmisiin.1-3

Masennus voi iskeä kehen tahansa, mutta tietyt sosiaaliset ja biologiset tekijät saattavat lisätä masennuksen riskiä. Lisäksi stressaavat kokemukset, kuten sairaus, työttömyys tai läheisen menettäminen, voivat joillakin laukaista masennuksen.1-3

Masennus vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Lyhytaikainen alakuloisuus ei kuitenkaan ole masennusta.3 Masentuneen aivoissa tapahtuu kemiallisia muutoksia ja oireet voivat jatkua viikkoja, kuukausia tai vuosia. Masennus ilmenee eri oireiden yhdistelmänä kolmesta oirekokonaisuudesta: mielialaoireet, kognitiiviset oireet sekä fyysiset oireet.

Mielialaoireet – Mielialaoireet kuten surullisuus, toivottomuuden tunne ja ahdistuneisuus ovat ehkä perinteisimpiä masennukseen liitettyjä oireita.1

Fyysiset oireet – Masennuksen fyysiset oireet vaihtelevat laajasti ja niihin voi liittyä ongelmia nukkumisessa, ruokahalussa ja painonhallinnassa, seksuaalisen
toiminnan häiriöitä ja päänsärkyä; nämä kaikki ovat hyvin ahdistavia potilaille.1

Kognitiiviset oireet – Kognitiiviset oireet vaikuttavat keskittymiskykyyn, muistiin, päätöksentekoon ja ajattelun nopeuteen, joilla voi olla erityisen kielteisiä vaikutuksia päivittäiseen toimintakykyyn vaikuttaen suoriutumiseen työssä tai koulussa.² Tutkimuksissa on myös havaittu, että kognitiivisia oireita kuten keskittymisvaikeuksia, unohtelua tai päätöksenteon vaikeutta esiintyy jopa 94 % ajasta masennusjaksojen aikana.³ Jopa masennuspotilailla, joiden masennusoireiden ajateltiin lievittyneen, esiintyi kognitiivisia oireita keskimäärin 44 % ajasta elpymävaiheen (remissio) aikana.⁴

Vakavimmillaan masennus voi johtaa itsemurha-ajatuksiin ja itsensä vahingoittamiseen.

Masennusta esiintyy ympäri maailman kaikissa sosiaalisissa ryhmissä ja kaikissa ikäryhmissä, sekä miehillä että naisilla.^3-5 Yleensä masennusta ilmenee ensimmäisen kerran 20-25 vuotiaana.⁵ Esiintyvyysarviot vaihtelevat kovasti, mutta useimmissa maissa 8–12% väestöstä sairastaa masennusta jossain elämänsä vaiheessa.⁵

Maailman terveysjärjestö pitää masennusta maailman eniten yleiskuntoa heikentävistä sairauksista.³ Erään tutkimuksen mukaan jopa 66 % masennusta sairastavista oli sitä mieltä, että masennus vammauttaa pahasti.⁶ Vaikka masennuksesta on paljon haittaa yksilölle itselleen ja myös yhteiskunnalle, jäävät monet masennusta sairastavat kokonaan vaille hoitoa.^6-7

Lääkäri voi diagnosoida masennuksen kysymällä oireista, päivittäisestä elämästä ja perhetaustasta. On myös olemassa useita arviointiasteikkoja, joita voidaan käyttää masennuksen oireiden tunnistamisessa ja vaikeusasteen arvioinnissa. Diagnoosin jälkeen yleensä suositellaan erilaisten hoitomuotojen yhdistelmää, mukaan lukien lääkehoitoa, neuvontaa, sosiaalista tukea, liikuntaa ja oma-apumenetelmiä.

Masennukseen ei ole toistaiseksi parantavaa hoitoa, mutta oireita lievittäviä hoitoja on tarjolla ja tutkimustyö jatkuu.

Ystävien ja perheen tuki on myös hyvin tärkeä osa kokonaisvaltaista hoitoa. Masentuneiden läheisiä kannustetaan auttamaan henkilöä avun hakemisessa ja antamaan myös myönteistä vahvistusta kun ensimmäinen askel hoitoon hakeutumisessa on tehty.