Olet siirtymässä toiselle sivustolle

Olet poistumassa Oy H. Lundbeck Ab:n ylläpitämältä sivustolta!

 

Olet siirtymässä sivustolle:

Peruuta

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy vaikea-asteisia vaihteluita mielialassa ja energiatasoissa, jotka voivat häiritä potilaan henkilökohtaista elämää, perhettä ja työtä.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö lyhyesti

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on mielialahäiriö, jossa potilaalla voi olla kohonneen mielialan ja alakuloisuuden jaksoja.1 Kohonneen mielialan jaksoa kutsutaan "maniajaksoksi" ja alakuloisuuden jaksoa kutsutaan "masennusjaksoksi". Näiden jaksojen väillä potilaan mieliala voi palata normaaliksi, vaikka usein potilas on kykenemätön suoriutumaan parhaan kykynsä mukaan.1

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on vakava sairaus, kuten sen kohonnut itsemurhariski osoittaa, joka on yli 20 kertaa suurempi kuin muussa väestössä.2 Noin kolmasosa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista potilaista on yrittänyt itsemurhaa elämänsä aikana.3

Tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on mielen häiriö, jossa potilaalla voi olla kohonneen mielialan jaksoja ja alakuloisuuden jaksoja.

Kohonnen mielialan jaksosta käytetään nimitystä "maniavaihe" ja alakuloisuuden jaksosta "masennusvaihe".

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet

Manian oireet ja masennuksen oireet ovat toistensa vastakohtia, tästä tulee nimitys "kaksisuuntainen mielialahäiriö".

 

  • Maniajakso1 – Maniajakson aikana henkilö näyttää ylettömän iloiselta ja energiseltä. He voivat olla erityisen puheliaita ja sanovat asioita kuten 'tunnen olevani maailman huipulla'. Heillä voi olla pakkomielle yhteen tiettyyn toimintaan, kuten novellin kirjoittamiseen tai voi näyttää siltä, että heidän ajatukset laukkaavat ja he häiriintyvät helposti. Henkilöt saattavat nukkua vähän tai ei ollenkaan. Heillä voi olla erilaista riskikäyttäytymistä, kuten juhlimista, epäsiveellistä seksuaalista käyttäytymistä tai älyttömiä investointeja liiketoimintaan. Henkilö voi tulla ärtyisäksi ja joissakin tapauksissa heidät on otettava sairaalahoitoon. Oireet voivat kestää viikon tai enemmän.
 
  • Masennusjakso1 – Masennusjakson aikana henkilö on hyvin alakuloinen ja altis mielenkiinnon menettämiselle tai kyvytön kokemaan mielihyvää lähes mistään toiminnasta. He voivat kokea olonsa surulliseksi, tyhjäksi ja toivottomaksi usean viikon ajan, mikä vaikuttaa heidän kykyyn työskennellä ja olla tekemisissä muiden kanssa.

 

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä on eri tyyppisiä, riippuen maanisten ja masennusoireiden olemassaolosta ja vaikeusasteesta.1 Useimmissa tapauksissa potilaat kokevat kummankin tyyppisiä jaksoja.1

76%

potilaista ensimmäiset oireet ilmaantuivat ennen 21 ikävuotta.3

46 miljoonaa

ihmistä maailmassa kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.2

Epidemiologia ja kustannus yhteiskunnalle

Maailmanlaajuisesti 46 miljoonaa ihmistä kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä,4 karkeasti yhtä paljon naisia ja miehiä.1 Kaksisuuntainen mielialahäiriö ilmaantuu yleensä nuoruudessa, 76 %:lla ensimmäiset oireet ilmaantuvat ennen 21 vuoden ikää.5 Useimmilla on useita sairausjaksoja elämänsä aikana, karkeasti yhdellä neljästä hoidetusta potilaasta sairausjakso uusiutuu vuosittain.6

 

Kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä on negatiivisa vaikutuksia työllistymismahdollisuuksiin, työsuoritukseen ja työhön osallistumiseen.7 Maailman terveysjärjestön (WHO) maailmanlaajuisessa kartoituksessa havaittiin, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on poissaoloja töistä ja harrastuksista keskimäärin 17 päivää enemmän vuodessa.8 WHO:n mukaan kaksisuuntainen mielialahäiriö on 12:nneksi yleisin syy keskivaikealle tai vaikealle toimintahäiröille maailmanlaajuisesti.9

Jos epäilet, että itselläsi - tai läheiselläsi - on kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Diagnoosi ja hoito

Kaksisuuntainen mielialahäiriö diagnosoidaan potilashaastatteluiden avulla ja niihin voi sisältyä keskusteluja läheisten kanssa.10 Kaksisuuntainen mielialahäiriö on usein väärin diagnosoitu useista arviointiasteikoista huolimatta, joita voidaan käyttää avuksi oireiden tunnistamisessa. Yhdessä kartoituksessa 69 % potilaista saivat väärän diagnoosin vähintään kerran, useimmiten masennuksen, ja voi viedä useita vuosia ennen kuin oikea diagnoosi tehdään.11

 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on uusiutuva, elinikäinen sairaus. Kun diagnoosi on tehty suositellaan yleensä lääkehoidon ja psykososiaalisen terapian yhdistelmää.10 Erilaisia hoitoja tarvitaan riippuen siitä, onko potilaalla kyseessä mania- vai masennusjakso.10

  1. American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. 5th ed. Arlington, VA: American Psychiatric Association; 2013.
  2. Pompili M, Gonda X, Serafini G, Innamorati M, Sher L, Amore M, et al. Epidemiology of suicide in bipolar disorders: a systematic review of the literature. Bipolar Disord. 2013;15(5):457–490.
  3. Novick DM, Swartz HA, Frank E. Suicide attempts in bipolar I and bipolar II disorder: a review and meta-analysis of the evidence. Bipolar Disord. 2010;12(1):1–9.
  4. GBD 2017 Disease and Injury Incidence and Prevalence Collaborators. Global, regional, and national incidence, prevalence, and years lived with disability for 354 diseases and injuries for 195 countries and territories, 1990–2017: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2017. Lancet. 2018;392(10159):1789–1858.
  5. Perlis RH, Dennehy EB, Miklowitz DJ, Delbello MP, Ostacher M, Calabrese JR, et al. Retrospective age at onset of bipolar disorder and outcome during two-year follow-up: results from the STEP-BD study. Bipolar Disord. 2009;11(4):391–400.
  6. Vázquez GH, Holtzman JN, Lolich M, Ketter TA, Baldessarini RJ. Recurrence rates in bipolar disorder: systematic comparison of long-term prospective, naturalistic studies versus randomized controlled trials. Eur Neuropsychopharmacol. 2015;25(10):1501–1512.
  7. Dean BB, Gerner D, Gerner RH. A systematic review evaluating health-related quality of life, work impairment, and healthcare costs and utilization in bipolar disorder. Curr Med Res Opin. 2004;20(2):139–154.
  8. Alonso J, Petukhova M, Vilagut G, Chatterji S, Heeringa S, Üstün TB, et al. Days out of role due to common physical and mental conditions: results from the WHO World Mental Health surveys. Mol Psychiatry. 2011;16(12):1234–1246.
  9. World Health Organization. World Report on Disability 2011. Available from: http://www.who.int/disabilities/world_report/2011/report.pdf [accessed 17 September 2019].
  10. Grande I, Berk M, Birmaher B, Vieta E. Bipolar disorder. Lancet. 2016;387(10027):1561–1572.
  11. Hirschfeld RM, Lewis L, Vornik LA. Perceptions and impact of bipolar disorder: how far have we really come? Results of the national depressive and manic–depressive association 2000 survey of individuals with bipolar disorder. J Clin Psychiatry. 2003;64(2):161–174.

  1. American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. 5th ed. Arlington, VA: American Psychiatric Association; 2013.
  2. GBD 2017 Disease and Injury Incidence and Prevalence Collaborators. Global, regional, and national incidence, prevalence, and years lived with disability for 354 diseases and injuries for 195 countries and territories, 1990–2017: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2017. Lancet. 2018;392(10159):1789–1858.
  3. Perlis RH, Dennehy EB, Miklowitz DJ, Delbello MP, Ostacher M, Calabrese JR, et al. Retrospective age at onset of bipolar disorder and outcome during two-year follow-up: results from the STEP-BD study. Bipolar Disord. 2009;11(4):391–400.
  4. Pompili M, Gonda X, Serafini G, Innamorati M, Sher L, Amore M, et al. Epidemiology of suicide in bipolar disorders: a systematic review of the literature. Bipolar Disord. 2013;15(5):457–490.
  5. Alonso J, Petukhova M, Vilagut G, Chatterji S, Heeringa S, Üstün TB, et al. Days out of role due to common physical and mental conditions: results from the WHO World Mental Health surveys. Mol Psychiatry. 2011;16(12):1234–1246.
  6. World Health Organization. World Report on Disability 2011. Available from: http://www.who.int/disabilities/world_report/2011/report.pdf [accessed 17 September 2019].